mie

Suomi

Pronomini

mie (21) (taivutusvartalo miu-, vain yksikkö)

1. (persoonapronomini, murteellinen) Pohjois-Karjalassa ja kaakkoismurteissa sekä perusmuoto pohjoismurteissa: minä

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯/
• tavutus: mie

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mie	–
genetiivi	miun miu (mun)	–
partitiivi	minnuu (minuu) miuta	–
akkusatiivi	miut	–
sisäpaikallissijat
inessiivi	miussa (miusa)	–
elatiivi	miusta	–
illatiivi	minnuun (minnuu) miuhun (miuhu)	–
ulkopaikallissijat
adessiivi	miulla (miula)	–
ablatiivi	miulta	–
allatiivi	miulle (miule)	–
muut sijamuodot
essiivi	miuna	–
translatiivi	miuksi	–
abessiivi	miutta	–
instruktiivi	–	–
komitatiivi	–	–

Liittyvät sanat

Rinnakkaiset puhekieliset sanat

mää, mnää, mä, miä, meä, meikä

Saman murrealueen muut persoonapronominit

• sie: sinä
• hää: hän
• myö: me
• työ: te
• hyö: he

Viitteet

1. https://helda.helsinki.fi/bitstreams/2eab60c3-2fd5-4268-a859-6392260deea1/download

Italia

Pronomini

le mie f.

1. (possessiivinen) monikon feminiinimuoto sanasta mio; minun ... -ni

Romania

Numeraali

genetiivi/datiivi
yksikkö	unei mii
määräinen	miei
monikko	unor mii
määräinen	miilor

mie f. (määräinen: mia, monikko: mii, määräinen: miile)

1. (kardinaaliluku) tuhat

   o mie de ani – tuhat vuotta

   de o mie de ori pe zi – tuhat kertaa päivässä

Liittyvät sanat

• miișoară
• miar

Swahili

Pronomini

mie

1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat

Synonyymi

• mimi

Viitteet

1. Abdulla Anu―Halme Riikka―Harjula Lotta―Pesari-Pajunen Marjukka: Swahili―suomi―swahili -sanakirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 2002, ISBN 951-746-345-6.