miete

Suomi

Substantiivi

miete (48-C)

1. vakava ajatus, mietelmä

Ääntäminen

• IPA: /ˈmie̯t̪eˣ/
• tavutus: mie‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	miete	mietteet
genetiivi	mietteen	mietteiden mietteitten
partitiivi	mietettä	mietteitä
akkusatiivi	miete; mietteen	mietteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	mietteessä	mietteissä
elatiivi	mietteestä	mietteistä
illatiivi	mietteeseen	mietteisiin mietteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mietteellä	mietteillä
ablatiivi	mietteeltä	mietteiltä
allatiivi	mietteelle	mietteille
muut sijamuodot
essiivi	mietteenä	mietteinä
translatiivi	mietteeksi	mietteiksi
abessiivi	mietteettä	mietteittä
instruktiivi	–	miettein
komitatiivi	–	mietteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	miettee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	mietet-

Käännökset

1. vakava ajatus, mietelmä

turkki: düşünce

Liittyvät sanat

• toteamus
• mietintä

Yhdyssanat

mietekokoelma, mietelause, mietelyriikka

Aiheesta muualla

• miete Kielitoimiston sanakirjassa