minimoiminen

Suomi

Substantiivi

minimoiminen (38)

1. teonnimi verbistä minimoida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	minimoiminen	minimoimiset
genetiivi	minimoimisen	minimoimisten minimoimisien
partitiivi	minimoimista	minimoimisia
akkusatiivi	minimoiminen; minimoimisen	minimoimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	minimoimisessa	minimoimisissa
elatiivi	minimoimisesta	minimoimisista
illatiivi	minimoimiseen	minimoimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	minimoimisella	minimoimisilla
ablatiivi	minimoimiselta	minimoimisilta
allatiivi	minimoimiselle	minimoimisille
muut sijamuodot
essiivi	minimoimisena (minimoimisna)	minimoimisina
translatiivi	minimoimiseksi	minimoimisiksi
abessiivi	minimoimisetta	minimoimisitta
instruktiivi	–	minimoimisin
komitatiivi	–	minimoimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	minimoimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	minimoimis-

Etymologia

• verbi minimoida (vartalo minimoi- ) + johdin -minen