moitteeton

Suomi

Adjektiivi

moitteeton (34-C)

1. sellainen, josta ei ole sijaa moitteille; virheetön, täydellinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmoi̯t̪ːeːt̪on/
• tavutus: moit‧tee‧ton

Etymologia

• sana moite ((vahva) vokaalivartalo moittee- ) + johdin -ton

Käännökset

1. sellainen, josta ei ole sijaa moitteille

kroatia: besprijekoran

Liittyvät sanat

• nuhteeton

Johdokset

• adjektiivit: moitteettomasti
• substantiivit: moitteettomuus

Aiheesta muualla

• moitteeton Kielitoimiston sanakirjassa