moite

Suomi

Substantiivi

moite (48-C)

1. paheksuva tai tuomitseva palaute, nuhde; nootti
2. (oikeustiede) moitekanne, väite että jokin oikeustoimi on pätemätön

   testamentin moite

Ääntäminen

• IPA: /ˈmoi̯t̪eˣ/
• tavutus: moi‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moite	moitteet
genetiivi	moitteen	moitteiden moitteitten
partitiivi	moitetta	moitteita
akkusatiivi	moite; moitteen	moitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	moitteessa	moitteissa
elatiivi	moitteesta	moitteista
illatiivi	moitteeseen	moitteisiin moitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	moitteella	moitteilla
ablatiivi	moitteelta	moitteilta
allatiivi	moitteelle	moitteille
muut sijamuodot
essiivi	moitteena	moitteina
translatiivi	moitteeksi	moitteiksi
abessiivi	moitteetta	moitteitta
instruktiivi	–	moittein
komitatiivi	–	moitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	moittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	moitet-

Käännökset

1. paheksuva tai tuomitseva palaute; nuhde

englanti: rebuke, reproof, scolding, reprimand, censure ukraina: докір m., дорікання n.

venäjä: упрёк m., укор m., укоризна f., порицание n. viro: etteheide, laitus, noomitus; peapesu

2. kanne jossa vaaditaan oikeustoimen mitätöimistä

englanti: contesting, contestation, challenge

ruotsi: klander (av testamente); klagomål

Liittyvät sanat

• nuhde

Johdokset

• adjektiivit: moitteeton

Yhdyssanat

moiteaika, moitekanne, testamentinmoite

Aiheesta muualla

• moite Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 363, 628, 1045 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ranska

Adjektiivi

moite m./f. (monikko moites[luo] m./f.)

1. lämmin, kostea, hikinen (säästä tai ihosta)

Aiheesta muualla

• moite Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)