monikerta

Suomi

Substantiivi

monikerta (9-K)

1. luku, joka saadaan kertomalla kokonaisluvulla tai korottamalla potenssiin

Ääntäminen

• IPA: /ˈmoniˌkert̪ɑ/
• tavutus: mo‧ni‧ker‧ta

Etymologia

• yhdyssana sanoista moni ja kerta

Käännökset

1. luku, joka saadaan kertomalla kokonaisluvulla

englanti: multiple

ruotsi: multipel

Liittyvät sanat

• kerta
• kertoma
• luku
• moni

Synonyymit

• kerrannainen

Aiheesta muualla

• monikerta Kielitoimiston sanakirjassa