morkata

Verbi

(arkikieltä) parjata, haukkua
Älä morkkaa mun mutsii.

Jos joku morkkaa, ni pullo korkkaa (Kummeli)

Ääntäminen

IPA: /ˈmorkɑt̪ɑˣ/
tavutus: mor‧ka‧ta

Etymologia

Sana on laina ruotsin murteissa esiintyvästä verbistä morka, joka merkitsee 'jurnuttaa vihaisena'. Morkata-sanan varhaisin maininta suomen kirjakielessä tapahtui 1860, jolloin julkaistiin G. E. Eurénin Suomalais-ruotsalainen sanakirja.^[1]

Käännökset

1. parjata, haukkua

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Johdokset

substantiivit: morkkaaja, morkkaaminen

Aiheesta muualla

morkata Kielitoimiston sanakirjassa
morkata Suomen murteiden sanakirjassa
morkata Suomen etymologisessa sanakirjassa
Artikkelit 363, 1045 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

[1]