mukula

Katso artikkeli Mukula Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

mukula (12)

1. (kasvitiede) versokasvien turpeiden ja maltoisten, vararavintoa sisältävien osien yleisnimi
2. (arkikieltä) lapsi

Ääntäminen

• IPA: /ˈmukulɑ/
• tavutus: mu‧ku‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mukula	mukulat
genetiivi	mukulan	mukuloiden mukuloitten (mukulain)
partitiivi	mukulaa	mukuloita
akkusatiivi	mukula; mukulan	mukulat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mukulassa	mukuloissa
elatiivi	mukulasta	mukuloista
illatiivi	mukulaan	mukuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mukulalla	mukuloilla
ablatiivi	mukulalta	mukuloilta
allatiivi	mukulalle	mukuloille
muut sijamuodot
essiivi	mukulana	mukuloina
translatiivi	mukulaksi	mukuloiksi
abessiivi	mukulatta	mukuloitta
instruktiivi	–	mukuloin
komitatiivi	–	mukuloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mukula-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kasvitiede: mukula

englanti: tuber ranska: tubercule m. ruotsi: knöl

saksa: Knolle f. turkki: yumru

Liittyvät sanat

• maa-artisokka
• peruna

Yhdyssanat

juurimukula, mukula-artisokka, mukulajuuri, mukulakasvi, mukulakiveys, mukulakivi, mukulaleinikki, mukulaselleri, mukulavarsi, perunanmukula, varsimukula

Aiheesta muualla

• mukula Kielitoimiston sanakirjassa
• mukula Tieteen termipankissa
• Artikkeli 58 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa