mulkero

Suomi

Substantiivi

mulkero (2)

1. (alatyyliä, halventava) kusipää, mulkku (henkilöstä)

   Senkin mulkero!

Ääntäminen

• IPA: /ˈmulkero/
• tavutus: mul‧ke‧ro

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mulkero	mulkerot
genetiivi	mulkeron	mulkerojen mulkeroiden mulkeroitten
partitiivi	mulkeroa	mulkeroita mulkeroja
akkusatiivi	mulkero; mulkeron	mulkerot
sisäpaikallissijat
inessiivi	mulkerossa	mulkeroissa
elatiivi	mulkerosta	mulkeroista
illatiivi	mulkeroon	mulkeroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mulkerolla	mulkeroilla
ablatiivi	mulkerolta	mulkeroilta
allatiivi	mulkerolle	mulkeroille
muut sijamuodot
essiivi	mulkerona	mulkeroina
translatiivi	mulkeroksi	mulkeroiksi
abessiivi	mulkerotta	mulkeroitta
instruktiivi	–	mulkeroin
komitatiivi	–	mulkeroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mulkero-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• mulkero Kielitoimiston sanakirjassa