mummu

Suomi

Substantiivi

mummu (1)

1. (arkikieltä) isoäiti
2. vanha nainen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmumːu/
• tavutus: mum‧mu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mummu	mummut
genetiivi	mummun	mummujen
partitiivi	mummua	mummuja
akkusatiivi	mummu; mummun	mummut
sisäpaikallissijat
inessiivi	mummussa	mummuissa
elatiivi	mummusta	mummuista
illatiivi	mummuun	mummuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mummulla	mummuilla
ablatiivi	mummulta	mummuilta
allatiivi	mummulle	mummuille
muut sijamuodot
essiivi	mummuna	mummuina
translatiivi	mummuksi	mummuiksi
abessiivi	mummutta	mummuitta
instruktiivi	–	mummuin
komitatiivi	–	mummuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mummu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• alun perin ruotsin mormor

Käännökset

1. isän äiti tai äidin äiti

englanti: granny, grandmother

Liittyvät sanat

Synonyymit

• isoäiti (1)
• mummi (1)
• mummo (1, 2)

Aiheesta muualla

• mummu Kielitoimiston sanakirjassa