munavoi

Suomi

Substantiivi

munavoi (18)

1. voi johon sekoitettu hienonnettua kovaksi keitettyä kananmunaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈmunɑˌʋoi̯/
• tavutus: mu‧na‧voi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	munavoi	munavoit
genetiivi	munavoin	munavoiden munavoitten
partitiivi	munavoita	munavoita
akkusatiivi	munavoi; munavoin	munavoit
sisäpaikallissijat
inessiivi	munavoissa	munavoissa
elatiivi	munavoista	munavoista
illatiivi	munavoihin	munavoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	munavoilla	munavoilla
ablatiivi	munavoilta	munavoilta
allatiivi	munavoille	munavoille
muut sijamuodot
essiivi	munavoina	munavoina
translatiivi	munavoiksi	munavoiksi
abessiivi	munavoitta	munavoitta
instruktiivi	–	munavoin
komitatiivi	–	munavoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	munavoi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• yhdyssana sanoista muna ja voi

Aiheesta muualla

• munavoi Kielitoimiston sanakirjassa