murhaava

Suomi

Verbi

murhaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä murhata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	murhaava	murhaavat
genetiivi	murhaavan	murhaavien (murhaavain)
partitiivi	murhaavaa	murhaavia
akkusatiivi	murhaava; murhaavan	murhaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	murhaavassa	murhaavissa
elatiivi	murhaavasta	murhaavista
illatiivi	murhaavaan	murhaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murhaavalla	murhaavilla
ablatiivi	murhaavalta	murhaavilta
allatiivi	murhaavalle	murhaaville
muut sijamuodot
essiivi	murhaavana	murhaavina
translatiivi	murhaavaksi	murhaaviksi
abessiivi	murhaavatta	murhaavitta
instruktiivi	–	murhaavin
komitatiivi	–	murhaavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	murhaava-
vahva vartalo	murhaava-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• murhaava Kielitoimiston sanakirjassa