murhe

Suomi

Substantiivi

murhe (48)

1. huoli, suru

Ääntäminen

• IPA: /ˈmurheˣ/
• tavutus: mur‧he

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	murhe	murheet
genetiivi	murheen	murheiden murheitten
partitiivi	murhetta	murheita
akkusatiivi	murhe; murheen	murheet
sisäpaikallissijat
inessiivi	murheessa	murheissa
elatiivi	murheesta	murheista
illatiivi	murheeseen	murheisiin murheihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murheella	murheilla
ablatiivi	murheelta	murheilta
allatiivi	murheelle	murheille
muut sijamuodot
essiivi	murheena	murheina
translatiivi	murheeksi	murheiksi
abessiivi	murheetta	murheitta
instruktiivi	–	murhein
komitatiivi	–	murheine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	murhee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	murhet-

Etymologia

• myöhäiskantasuomen *mureh

Käännökset

1. murhe

englanti: sorrow latvia: raizes, rūpes liivi: mur pohjoissaame: moraš

ruotsi: sorg vepsä: gor’a viro: mure

Liittyvät sanat

• murehtia

Johdokset

• adjektiivit: murheellinen, murheinen

Yhdyssanat

murheenkryyni, murhenäytelmä

Aiheesta muualla

• murhe Kielitoimiston sanakirjassa
• murhe Suomen murteiden sanakirjassa
• murhe Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 429 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa