murtaja

Suomi

Substantiivi

murtaja (10)

1. henkilö tai asia, joka murtaa jotakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈmurt̪ɑjɑ/
• tavutus: mur‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	murtaja	murtajat
genetiivi	murtajan	murtajien (murtajain)
partitiivi	murtajaa	murtajia
akkusatiivi	murtaja; murtajan	murtajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	murtajassa	murtajissa
elatiivi	murtajasta	murtajista
illatiivi	murtajaan	murtajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murtajalla	murtajilla
ablatiivi	murtajalta	murtajilta
allatiivi	murtajalle	murtajille
muut sijamuodot
essiivi	murtajana	murtajina
translatiivi	murtajaksi	murtajiksi
abessiivi	murtajatta	murtajitta
instruktiivi	–	murtajin
komitatiivi	–	murtajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	murtaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi murtaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö tai asia, joka murtaa jotakin

englanti: breaker

ruotsi: brytare yl.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• aallonmurtaja
• jäänmurtaja
• bunkkerinmurtaja
• lakonmurtaja

Aiheesta muualla

• murtaja Kielitoimiston sanakirjassa

Albania

Substantiivi

murtaja

1. (taivutusmuoto) yksikön määräinen muoto sanasta murtajë