murtuminen

Suomi

Substantiivi

murtuminen (38)

1. teonnimi verbistä murtua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	murtuminen	murtumiset
genetiivi	murtumisen	murtumisten murtumisien
partitiivi	murtumista	murtumisia
akkusatiivi	murtuminen; murtumisen	murtumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	murtumisessa	murtumisissa
elatiivi	murtumisesta	murtumisista
illatiivi	murtumiseen	murtumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murtumisella	murtumisilla
ablatiivi	murtumiselta	murtumisilta
allatiivi	murtumiselle	murtumisille
muut sijamuodot
essiivi	murtumisena (murtumisna)	murtumisina
translatiivi	murtumiseksi	murtumisiksi
abessiivi	murtumisetta	murtumisitta
instruktiivi	–	murtumisin
komitatiivi	–	murtumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	murtumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	murtumis-

Etymologia

verbi murtua + johdin -minen