murunen

Suomi

Substantiivi

murunen (38)

1. vähäinen irronnut kappale, muru

   Kiven murunen sukan sisällä hiersi jalan rakolle.

2. omistusliiteen kanssa hellittelysana

   muruseni

Ääntäminen

• IPA: /ˈmurunen/
• tavutus: mu‧ru‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	murunen	muruset
genetiivi	murusen	murusten murusien
partitiivi	murusta	murusia
akkusatiivi	murunen; murusen	muruset
sisäpaikallissijat
inessiivi	murusessa	murusissa
elatiivi	murusesta	murusista
illatiivi	muruseen	murusiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	murusella	murusilla
ablatiivi	muruselta	murusilta
allatiivi	muruselle	murusille
muut sijamuodot
essiivi	murusena (murusna)	murusina
translatiivi	muruseksi	murusiksi
abessiivi	murusetta	murusitta
instruktiivi	–	murusin
komitatiivi	–	murusine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	muruse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	murus-

Etymologia

• murun deminutiivi.

Käännökset

1. pieni muru

ruotsi: smula

saksa: Krümel m., Krümchen n.