mutista

Suomi

Substantiivi

mutista

1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivi sanasta mutti

Verbi

mutista (66) (taivutus[luo])

1. puhua hiljaa ja epäselvästi (usein paheksuvasti)

   Hän mutisi jotain itsekseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmut̪ist̪ɑˣ/
• tavutus: mu‧tis‧ta

Käännökset

1. puhua hiljaa ja epäselvästi

englanti: mutter hollanti: morren

unkari: motyog, dünnyög

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: mutina, mutiseminen

Aiheesta muualla

• mutista Kielitoimiston sanakirjassa