mutina

Suomi

Substantiivi

mutina (12)

1. mutiseminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈmut̪inɑ/
• tavutus: mu‧ti‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mutina	mutinat
genetiivi	mutinan	mutinoiden mutinoitten (mutinain)
partitiivi	mutinaa	mutinoita
akkusatiivi	mutina; mutinan	mutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mutinassa	mutinoissa
elatiivi	mutinasta	mutinoista
illatiivi	mutinaan	mutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mutinalla	mutinoilla
ablatiivi	mutinalta	mutinoilta
allatiivi	mutinalle	mutinoille
muut sijamuodot
essiivi	mutinana	mutinoina
translatiivi	mutinaksi	mutinoiksi
abessiivi	mutinatta	mutinoitta
instruktiivi	–	mutinoin
komitatiivi	–	mutinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mutina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi mutista (vartaloaines muti- ) + johdin -na

Käännökset

1. mutiseminen

englanti: mutter, muttering

Liittyvät sanat

• tutina, tytinä
• mukina, murina

Aiheesta muualla

• mutina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

mutina

1. monikon essiivimuoto sanasta muta