mutkitteleminen

Suomi

Substantiivi

mutkitteleminen (38)

1. teonnimi verbistä mutkitella

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mutkitteleminen	mutkittelemiset
genetiivi	mutkittelemisen	mutkittelemisten mutkittelemisien
partitiivi	mutkittelemista	mutkittelemisia
akkusatiivi	mutkitteleminen; mutkittelemisen	mutkittelemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	mutkittelemisessa	mutkittelemisissa
elatiivi	mutkittelemisesta	mutkittelemisista
illatiivi	mutkittelemiseen	mutkittelemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mutkittelemisella	mutkittelemisilla
ablatiivi	mutkittelemiselta	mutkittelemisilta
allatiivi	mutkittelemiselle	mutkittelemisille
muut sijamuodot
essiivi	mutkittelemisena (mutkittelemisna)	mutkittelemisina
translatiivi	mutkittelemiseksi	mutkittelemisiksi
abessiivi	mutkittelemisetta	mutkittelemisitta
instruktiivi	–	mutkittelemisin
komitatiivi	–	mutkittelemisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	mutkittelemise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	mutkittelemis-

Etymologia

• verbi mutkitella ((vahva) vokaalivartalo mutkittele- ) + johdin -minen