mutkitteleva

Suomi

Verbi

mutkitteleva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä mutkitella

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mutkitteleva	mutkittelevat
genetiivi	mutkittelevan	mutkittelevien (mutkittelevain)
partitiivi	mutkittelevaa	mutkittelevia
akkusatiivi	mutkitteleva; mutkittelevan	mutkittelevat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mutkittelevassa	mutkittelevissa
elatiivi	mutkittelevasta	mutkittelevista
illatiivi	mutkittelevaan	mutkitteleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mutkittelevalla	mutkittelevilla
ablatiivi	mutkittelevalta	mutkittelevilta
allatiivi	mutkittelevalle	mutkitteleville
muut sijamuodot
essiivi	mutkittelevana	mutkittelevina
translatiivi	mutkittelevaksi	mutkitteleviksi
abessiivi	mutkittelevatta	mutkittelevitta
instruktiivi	–	mutkittelevin
komitatiivi	–	mutkittelevine
vartalot
vokaalivartalo	{{{vart.vok}}}
heikko vartalo	{{{vart.heik}}}
vahva vartalo	{{{vart.vah}}}
konsonantti- vartalo	{{{vart.kons}}}