mytty

Suomi

Substantiivi

mytty (1-C) (monikko mytyt)

1. kangas tai muu vastaava sullottuna epämääräiseksi kasaksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈmyt̪ːy/, [ˈmyt̪ʷːy]
• tavutus: myt‧ty

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mytty	mytyt
genetiivi	mytyn	myttyjen
partitiivi	myttyä	myttyjä
akkusatiivi	mytty; mytyn	mytyt
sisäpaikallissijat
inessiivi	mytyssä	mytyissä
elatiivi	mytystä	mytyistä
illatiivi	myttyyn	myttyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mytyllä	mytyillä
ablatiivi	mytyltä	mytyiltä
allatiivi	mytylle	mytyille
muut sijamuodot
essiivi	myttynä	myttyinä
translatiivi	mytyksi	mytyiksi
abessiivi	mytyttä	mytyittä
instruktiivi	–	mytyin
komitatiivi	–	myttyine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	myty-
vahva vartalo	mytty-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

vaatemytty

Idiomit

• mennä myttyyn
  1. (kuvaannollisesti) epäonnistua, mennä mönkään

Aiheesta muualla

• mytty Kielitoimiston sanakirjassa