nainti

Suomi

Substantiivi

nainti (5-J)

1. ottaminen aviopuolisoksi, avioituminen
2. (puhekieltä) yhdyntä

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑi̯nt̪i/
• tavutus: nain‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nainti	nainnit
genetiivi	nainnin	naintien (naintein)
partitiivi	naintia	nainteja
akkusatiivi	nainti; nainnin	nainnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	nainnissa	nainneissa
elatiivi	nainnista	nainneista
illatiivi	naintiin	nainteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nainnilla	nainneilla
ablatiivi	nainnilta	nainneilta
allatiivi	nainnille	nainneille
muut sijamuodot
essiivi	naintina	nainteina
translatiivi	nainniksi	nainneiksi
abessiivi	nainnitta	nainneitta
instruktiivi	–	nainnein
komitatiivi	–	nainteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	nainni-
vahva vartalo	nainti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi naida (vartalo nai- ) + johdin -nti

Käännökset

1. avioliiton solminen

englanti: marrying

2. sukupuoliyhteydessä oleminen

englanti: intercourse latina: coitus

portugali: queca f. ruotsi: samlag

Liittyvät sanat

• naida

Yhdyssanat

nyrkkinainti, poikkinainti

Aiheesta muualla

• nainti Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 80, 437 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa