napata

Suomi

Verbi

napata (73-B) (taivutus[luo])

1. ottaa kiinni ilmasta
2. siepata, ottaa nopeasti käteensä
3. (arkikieltä) kiinnostaa

   Koulunkäynti ei nappaa ollenkaan.

4. (kalasta) tarttua syöttiin

   Nyt nappas!

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑpɑt̪ɑˣ/, [ˈnɑ̝pɑ̝t̪ɑ̝ˣ]
• tavutus: na‧pa‧ta

Käännökset

2. ottaa nopeasti käteensä

englanti: snatch

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: nappaaja, nappaaminen, nappari
• verbit: nappailla

Aiheesta muualla

• napata Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 793, 1048 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa