natsa

Suomi

Substantiivi

natsa (9)

1. (arkikieltä) tupakan tumppi
2. (arkikieltä) sotilaan arvomerkki, jämä
3. (lastenkieltä) eräs leikki: nade, hippa

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑt̪sɑ/
• tavutus: nat‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	natsa	natsat
genetiivi	natsan	natsojen (natsain)
partitiivi	natsaa	natsoja
akkusatiivi	natsa; natsan	natsat
sisäpaikallissijat
inessiivi	natsassa	natsoissa
elatiivi	natsasta	natsoista
illatiivi	natsaan	natsoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	natsalla	natsoilla
ablatiivi	natsalta	natsoilta
allatiivi	natsalle	natsoille
muut sijamuodot
essiivi	natsana	natsoina
translatiivi	natsaksi	natsoiksi
abessiivi	natsatta	natsoitta
instruktiivi	–	natsoin
komitatiivi	–	natsoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	natsa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: natsata

Yhdyssanat

tupakannatsa

Anagrammit

nasta, santa, tasan

Aiheesta muualla

• natsa Kielitoimiston sanakirjassa