nero

Suomi

Substantiivi

nero (1)

1. poikkeuksellisen älykäs henkilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈnero/
• tavutus: ne‧ro

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nero	nerot
genetiivi	neron	nerojen
partitiivi	neroa	neroja
akkusatiivi	nero; neron	nerot
sisäpaikallissijat
inessiivi	nerossa	neroissa
elatiivi	nerosta	neroista
illatiivi	neroon	neroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nerolla	neroilla
ablatiivi	nerolta	neroilta
allatiivi	nerolle	neroille
muut sijamuodot
essiivi	nerona	neroina
translatiivi	neroksi	neroiksi
abessiivi	nerotta	neroitta
instruktiivi	–	neroin
komitatiivi	–	neroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nero-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. poikkeuksellisen älykäs henkilö

englanti: genius italia: genio ranska: génie m.

saksa: Genie n. tšekki: génius m.

Liittyvät sanat

• huippuälykäs

Johdokset

• adjektiivit: nerokas
• substantiivit: nerous

Yhdyssanat

keksijänero, kielinero, koulunero, neronleimaus, neropatti, taiteilijanero, talousnero, yleisnero

Aiheesta muualla

• nero Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1140 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Adjektiivi

nero m., nera[luo] f. (monikko neri[luo] m., nere[luo] f.)

1. musta

Ääntäminen

• IPA: /ˈnero/

Substantiivi

nero m. (monikko neri[luo])

1. musta
2. muste