neva

Suomi

Substantiivi

neva (9)

1. yksi suotyypeistä, joka on yleensä puuton

Ääntäminen

• IPA: /ˈneʋɑ/
• tavutus: ne‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	neva	nevat
genetiivi	nevan	nevojen (nevain)
partitiivi	nevaa	nevoja
akkusatiivi	neva; nevan	nevat
sisäpaikallissijat
inessiivi	nevassa	nevoissa
elatiivi	nevasta	nevoista
illatiivi	nevaan	nevoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nevalla	nevoilla
ablatiivi	nevalta	nevoilta
allatiivi	nevalle	nevoille
muut sijamuodot
essiivi	nevana	nevoina
translatiivi	nevaksi	nevoiksi
abessiivi	nevatta	nevoitta
instruktiivi	–	nevoin
komitatiivi	–	nevoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	neva-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. yksi suotyypeistä, joka on yleensä puuton

ruotsi: mosse

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: nevoittua

Yhdyssanat

nevakorpi, nevaniitty, nevaräme, rahkaneva, rimpineva

Aiheesta muualla

• neva Kielitoimiston sanakirjassa
• neva Tieteen termipankissa