niitto

Katso artikkeli Niitto Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

niitto (1-C)

1. niittäminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈniːt̪ːo/
• tavutus: niit‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	niitto	niitot
genetiivi	niiton	niittojen
partitiivi	niittoa	niittoja
akkusatiivi	niitto; niiton	niitot
sisäpaikallissijat
inessiivi	niitossa	niitoissa
elatiivi	niitosta	niitoista
illatiivi	niittoon	niittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	niitolla	niitoilla
ablatiivi	niitolta	niitoilta
allatiivi	niitolle	niitoille
muut sijamuodot
essiivi	niittona	niittoina
translatiivi	niitoksi	niitoiksi
abessiivi	niitotta	niitoitta
instruktiivi	–	niitoin
komitatiivi	–	niittoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	niito-
vahva vartalo	niitto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi niittää + johdin -o

Käännökset

1. niittäminen

kroatia: kosidba f.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

niittokone, niittomurskain, niittosilppuri

Aiheesta muualla

• niitto Kielitoimiston sanakirjassa
• niitto Tieteen termipankissa