nim

Liivi

Substantiivi

nim (ni’m; genetiivi nim, partitiivi nimmõ, monikko nimūd)

1. nimi

   Mis um sin nim? – Mikä sinun nimesi on?

   Min nim um Peite. – Nimeni on Peite.

   Mini um täd nim ja līekõnim?; Kui tēći nutāb? – Mikä teidän etunimenne ja sukunimenne on ; Mikä teidän nimenne on ["kuinka teitä kutsutaan"]?

Taivutus

• LEL nomintyypi 76 (ni’m) nim

Liittyvät sanat

• eḑḑinim, līekõnim, lȭiganim
• (kielitiede) nimsõnā

Lähteet

• Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012

Verkkoversio: LEL 2012

• Daži teikumi -- Vilx.lv Ežmi stuņd
• Latviešu-lībiešu-angļu sarunvārdnīca / Valda Šuvcāne, Ieva Ernštreite. – Rīga : Livõd It, 1999.

Ladattava PDF: LLA 2005

Puola

Konjunktio

nim

1. (alistuskonjunktio) ennen kuin

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (yleisempi) zanim

Pronomini

nim

1. (persoonapronomini) instrumentaalimuoto sanasta on
2. (persoonapronomini, taivutusmuoto) lokatiivimuoto sanasta on
3. (persoonapronomini) instrumentaalimuoto sanasta ono
4. (persoonapronomini, taivutusmuoto) lokatiivimuoto sanasta ono
5. (persoonapronomini, taivutusmuoto) preposition jälkeinen datiivimuoto sanasta one

Sleesia

Pronomini

nim

1. (persoonapronomini) instrumentaalimuoto sanasta ôn
2. (persoonapronomini, taivutusmuoto) lokatiivimuoto sanasta ôn
3. (persoonapronomini) instrumentaalimuoto sanasta ôno
4. (persoonapronomini, taivutusmuoto) lokatiivimuoto sanasta ôno
5. (persoonapronomini, taivutusmuoto) preposition jälkeinen datiivimuoto sanasta ône

Viro

Lyhenne

nim

1. (kielitiede) nimetav, nimetav kääne – nominatiivi