nimike

Katso artikkeli Nimike Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

nimike (48-A)

1. systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä fyysinen tuote, tuotteen osa tai komponentti, materiaali tai palvelu

   Kirjastojen kirjaluetteloissa on valtava määrä nimikkeitä.

   Julkaisemme vuosittain noin 600 nimikettä kotimaisissa ja kansainvälisissä tieteellisissä ja ammatillisissa sarjoissa (syke.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈnimikeˣ/
• tavutus: ni‧mi‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nimike	nimikkeet
genetiivi	nimikkeen	nimikkeiden nimikkeitten
partitiivi	nimikettä	nimikkeitä
akkusatiivi	nimike; nimikkeen	nimikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	nimikkeessä	nimikkeissä
elatiivi	nimikkeestä	nimikkeistä
illatiivi	nimikkeeseen	nimikkeisiin nimikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nimikkeellä	nimikkeillä
ablatiivi	nimikkeeltä	nimikkeiltä
allatiivi	nimikkeelle	nimikkeille
muut sijamuodot
essiivi	nimikkeenä	nimikkeinä
translatiivi	nimikkeeksi	nimikkeiksi
abessiivi	nimikkeettä	nimikkeittä
instruktiivi	–	nimikkein
komitatiivi	–	nimikkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nimikkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	nimiket-

Etymologia

nimi + -ke

Käännökset

1. systemaattinen ja standardi tapa identifioida, koodata ja nimetä jokin

englanti: item ruotsi: titel

ukraina: найменування n. venäjä: название, наименование

Liittyvät sanat

• artikkeli
• nimetä
• tavaralaji

Yhdyssanat

• ammattinimike
• rikosnimike
• varastonimike

Aiheesta muualla

• nimike Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 639 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa