nimitys

Suomi

Substantiivi

nimitys (39)

Katso artikkeli Nimitys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. se, millä tiettyyn esineeseen tai asiaan viitataan

   Lähtölauluissa vedotaan usein Hongottareen, karhun haltiaan tai kantaemoon; Hongotar-nimityksen taustalla on syntymyytti ja kallohonka.

2. virkaan tai toimeen asettaminen, tittelin saaminen tai antaminen

   Kehitysministeri Sirpa Paatero (sd.) sai nimityksensä yhteydessä vastuulleen myös valtion omistajaohjauksen. (kymensanomat.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈnimiˌt̪ys/
• tavutus: ni‧mi‧tys

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nimitys	nimitykset
genetiivi	nimityksen	nimitysten nimityksien
partitiivi	nimitystä	nimityksiä
akkusatiivi	nimitys; nimityksen	nimitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi	nimityksessä	nimityksissä
elatiivi	nimityksestä	nimityksistä
illatiivi	nimitykseen	nimityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nimityksellä	nimityksillä
ablatiivi	nimitykseltä	nimityksiltä
allatiivi	nimitykselle	nimityksille
muut sijamuodot
essiivi	nimityksenä	nimityksinä
translatiivi	nimitykseksi	nimityksiksi
abessiivi	nimityksettä	nimityksittä
instruktiivi	–	nimityksin
komitatiivi	–	nimityksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nimitykse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	nimitys-

Etymologia

verbi nimittää (heikko vartalo nimitä- ) + johdin -ys

Käännökset

1. nimitys

englanti: designation, denomination, appointment ukraina: назва f., найменування n.

venäjä: название n., наименование n.

Liittyvät sanat

• nimi
• nimittää

Yhdyssanat

ammattinimitys, kunnianimitys, nimityskierros, nimitysmuistio, nimitysoikeus, nimitysoppi, virkanimitys, yhteisnimitys, yleisnimitys

Aiheesta muualla

• nimitys Kielitoimiston sanakirjassa
• nimitys Tieteen termipankissa
• Artikkeli 639 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa