nimmari

Suomi

Substantiivi

nimmari (6)

1. (puhekieltä) nimikirjoitus
2. (puhekieltä) nimipäivä

Ääntäminen

• IPA: /ˈnim.ma.ri/

Tavutus

• tavutus: nim‧ma‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nimmari	nimmarit
genetiivi	nimmarin	nimmarien nimmareiden nimmareitten
partitiivi	nimmaria	nimmareita nimmareja
akkusatiivi	nimmari; nimmarin	nimmarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	nimmarissa	nimmareissa
elatiivi	nimmarista	nimmareista
illatiivi	nimmariin	nimmareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nimmarilla	nimmareilla
ablatiivi	nimmarilta	nimmareilta
allatiivi	nimmarille	nimmareille
muut sijamuodot
essiivi	nimmarina	nimmareina
translatiivi	nimmariksi	nimmareiksi
abessiivi	nimmaritta	nimmareitta
instruktiivi	–	nimmarein
komitatiivi	–	nimmareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nimmari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• nimi + -ari

Käännökset

1. nimikirjoitus

Ks. nimikirjoitus

2. nimipäivä

Ks. nimipäivä

Liittyvät sanat

• nimppari

Aiheesta muualla

• nimmari Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 800 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa