nolous

Suomi

Substantiivi

nolous (40)

1. se, että on nolo

Ääntäminen

• IPA: /ˈnolous/ tai /ˈnolou̯s/
• tavutus: no‧lo‧us / no‧lous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nolous	noloudet
genetiivi	nolouden	nolouksien
partitiivi	noloutta	nolouksia
akkusatiivi	nolous; nolouden	noloudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	noloudessa	nolouksissa
elatiivi	noloudesta	nolouksista
illatiivi	nolouteen	nolouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	noloudella	nolouksilla
ablatiivi	noloudelta	nolouksilta
allatiivi	noloudelle	nolouksille
muut sijamuodot
essiivi	noloutena	nolouksina
translatiivi	noloudeksi	nolouksiksi
abessiivi	noloudetta	nolouksitta
instruktiivi	–	nolouksin
komitatiivi	–	nolouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	noloude-
vahva vartalo	noloute-
konsonantti- vartalo	nolout-

Etymologia

• adjektiivi nolo + johdin -us

Käännökset

1. se, että on nolo

turkki: utanç

Aiheesta muualla

• nolous Kielitoimiston sanakirjassa