normalisoiminen

Suomi

Substantiivi

normalisoiminen (38)

1. teonnimi verbistä normalisoida

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	normalisoiminen	normalisoimiset
genetiivi	normalisoimisen	normalisoimisten normalisoimisien
partitiivi	normalisoimista	normalisoimisia
akkusatiivi	normalisoiminen; normalisoimisen	normalisoimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	normalisoimisessa	normalisoimisissa
elatiivi	normalisoimisesta	normalisoimisista
illatiivi	normalisoimiseen	normalisoimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	normalisoimisella	normalisoimisilla
ablatiivi	normalisoimiselta	normalisoimisilta
allatiivi	normalisoimiselle	normalisoimisille
muut sijamuodot
essiivi	normalisoimisena (normalisoimisna)	normalisoimisina
translatiivi	normalisoimiseksi	normalisoimisiksi
abessiivi	normalisoimisetta	normalisoimisitta
instruktiivi	–	normalisoimisin
komitatiivi	–	normalisoimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	normalisoimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	normalisoimis-

Etymologia

• verbi normalisoida (vartalo normalisoi- ) + johdin -minen