normalisointi

Suomi

Substantiivi

normalisointi (5-J)

1. normalisoiminen; se, että normalisoidaan

   Vektorin normalisointi tapahtuu jakamalla se omalla pituudellaan.

2. (metallurgia) teräkselle tehtävä lämpökäsittely, jossa teräs hehkutetaan austeniitiksi ja annetaan jäähtyä hitaasti ilmassa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	normalisointi	normalisoinnit
genetiivi	normalisoinnin	normalisointien (normalisointein)
partitiivi	normalisointia	normalisointeja
akkusatiivi	normalisointi; normalisoinnin	normalisoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	normalisoinnissa	normalisoinneissa
elatiivi	normalisoinnista	normalisoinneista
illatiivi	normalisointiin	normalisointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	normalisoinnilla	normalisoinneilla
ablatiivi	normalisoinnilta	normalisoinneilta
allatiivi	normalisoinnille	normalisoinneille
muut sijamuodot
essiivi	normalisointina	normalisointeina
translatiivi	normalisoinniksi	normalisoinneiksi
abessiivi	normalisoinnitta	normalisoinneitta
instruktiivi	–	normalisoinnein
komitatiivi	–	normalisointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	normalisoinni-
vahva vartalo	normalisointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi normalisoida (vartalo normalisoi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. normalisoiminen

englanti: normalization, normalisation ranska: normalisation

saksa: Normalisierung

Aiheesta muualla

• normalisointi Kielitoimiston sanakirjassa
• normalisointi Tieteen termipankissa