noruminen

Suomi

Substantiivi

noruminen (38)

1. teonnimi verbistä norua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	noruminen	norumiset
genetiivi	norumisen	norumisten norumisien
partitiivi	norumista	norumisia
akkusatiivi	noruminen; norumisen	norumiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	norumisessa	norumisissa
elatiivi	norumisesta	norumisista
illatiivi	norumiseen	norumisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	norumisella	norumisilla
ablatiivi	norumiselta	norumisilta
allatiivi	norumiselle	norumisille
muut sijamuodot
essiivi	norumisena (norumisna)	norumisina
translatiivi	norumiseksi	norumisiksi
abessiivi	norumisetta	norumisitta
instruktiivi	–	norumisin
komitatiivi	–	norumisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	norumise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	norumis-