nuhtelu

Suomi

Substantiivi

nuhtelu (2)

1. nuhteleminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈnuht̪elu/
• tavutus: nuh‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nuhtelu	nuhtelut
genetiivi	nuhtelun	nuhtelujen nuhteluiden nuhteluitten
partitiivi	nuhtelua	nuhteluita nuhteluja
akkusatiivi	nuhtelu; nuhtelun	nuhtelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	nuhtelussa	nuhteluissa
elatiivi	nuhtelusta	nuhteluista
illatiivi	nuhteluun	nuhteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nuhtelulla	nuhteluilla
ablatiivi	nuhtelulta	nuhteluilta
allatiivi	nuhtelulle	nuhteluille
muut sijamuodot
essiivi	nuhteluna	nuhteluina
translatiivi	nuhteluksi	nuhteluiksi
abessiivi	nuhtelutta	nuhteluitta
instruktiivi	–	nuhteluin
komitatiivi	–	nuhteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nuhtelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi nuhdella ((vahva) vokaalivartalo nuhtele- ) + johdin -u

Käännökset

1. nuhteleminen

englanti: reprimand

Aiheesta muualla

• nuhtelu Kielitoimiston sanakirjassa