numerointi

Suomi

Substantiivi

numerointi (5-J)

1. numeroiminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈnumeˌroi̯nt̪i/
• tavutus: nu‧me‧roin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	numerointi	numeroinnit
genetiivi	numeroinnin	numerointien (numerointein)
partitiivi	numerointia	numerointeja
akkusatiivi	numerointi; numeroinnin	numeroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	numeroinnissa	numeroinneissa
elatiivi	numeroinnista	numeroinneista
illatiivi	numerointiin	numerointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	numeroinnilla	numeroinneilla
ablatiivi	numeroinnilta	numeroinneilta
allatiivi	numeroinnille	numeroinneille
muut sijamuodot
essiivi	numerointina	numerointeina
translatiivi	numeroinniksi	numeroinneiksi
abessiivi	numeroinnitta	numeroinneitta
instruktiivi	–	numeroinnein
komitatiivi	–	numerointeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	numeroinni-
vahva vartalo	numerointi-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi numeroida (vartalo numeroi- ) + johdin -nti

Käännökset

1. numeroiminen

englanti: numbering

Liittyvät sanat

• sivutus

Yhdyssanat

• sivunumerointi

Aiheesta muualla

• numerointi Kielitoimiston sanakirjassa