nuuska

Katso artikkeli Nuuska Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

nuuska (10)

1. suussa ylä- tai alahuulen alla käytettävä tupakkatuote, jonka nikotiini imeytyy verenkiertoon suun limakalvojen kautta; suunuuska

   Nuuska aiheuttaa ienvaurioita ja limakalvon vaaleita sarveistumismuutoksia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈnuːskɑ/
• tavutus: nuus‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	nuuska	nuuskat
genetiivi	nuuskan	nuuskien (nuuskain)
partitiivi	nuuskaa	nuuskia
akkusatiivi	nuuska; nuuskan	nuuskat
sisäpaikallissijat
inessiivi	nuuskassa	nuuskissa
elatiivi	nuuskasta	nuuskista
illatiivi	nuuskaan	nuuskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	nuuskalla	nuuskilla
ablatiivi	nuuskalta	nuuskilta
allatiivi	nuuskalle	nuuskille
muut sijamuodot
essiivi	nuuskana	nuuskina
translatiivi	nuuskaksi	nuuskiksi
abessiivi	nuuskatta	nuuskitta
instruktiivi	–	nuuskin
komitatiivi	–	nuuskine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	nuuska-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. suussa ylä- tai alahuulen alla käytettävä tupakkatuote

englanti: snuff, snus, dip, rub espanja: snus italia: snus norja (nynorsk): snus m.

ranska: snus ruotsi: snus saksa: Snus turkki: snus

Liittyvät sanat

• nenänuuska
• purutupakka
• nikotiinipussi

Johdokset

• verbit: nuuskata

Yhdyssanat

nenänuuska, nuuskakiekko, nuuskarasia, nuuskatupakka, pussinuuska, suunuuska

Aiheesta muualla

• nuuska Kielitoimiston sanakirjassa
• Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Nuuska. Kotimaisten kielten keskus