ohimarssi

Suomi

Substantiivi

ohimarssi (5)

1. (varsinkin sotilaallisen) muodostelman (myös muuten kuin jalkaisin) suorit­tama kulkue vastaanottajansa ohitse

   Prikaatin komentaja otti vastaan panssarijoukkueen ohimarssin.

2. (vanhahtava, puhekieltä) ohari, sovitun asian (yleensä tapaamisen) ilmoitta­matta noudattamatta jättäminen; sisältää monissa tapauksissa myös talou­dellisen petoksen tai kavalluksen

Ääntäminen

• IPA: /ˈohiˌmɑrsːi/, [ˈo̞ɦiˌmɑrsːi]
• tavutus: o‧hi‧mars‧si

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ohimarssi	ohimarssit
genetiivi	ohimarssin	ohimarssien (ohimarssein)
partitiivi	ohimarssia	ohimarsseja
akkusatiivi	ohimarssi; ohimarssin	ohimarssit
sisäpaikallissijat
inessiivi	ohimarssissa	ohimarsseissa
elatiivi	ohimarssista	ohimarsseista
illatiivi	ohimarssiin	ohimarsseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ohimarssilla	ohimarsseilla
ablatiivi	ohimarssilta	ohimarsseilta
allatiivi	ohimarssille	ohimarsseille
muut sijamuodot
essiivi	ohimarssina	ohimarsseina
translatiivi	ohimarssiksi	ohimarsseiksi
abessiivi	ohimarssitta	ohimarsseitta
instruktiivi	–	ohimarssein
komitatiivi	–	ohimarsseine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ohimarssi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• yhdyssana sanoista ohi ja marssi

Aiheesta muualla

• ohimarssi Kielitoimiston sanakirjassa