ohitus

Suomi

Substantiivi

ohitus (39)

1. ohittaminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈohit̪us/
• tavutus: o‧hi‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ohitus	ohitukset
genetiivi	ohituksen	ohitusten ohituksien
partitiivi	ohitusta	ohituksia
akkusatiivi	ohitus; ohituksen	ohitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ohituksessa	ohituksissa
elatiivi	ohituksesta	ohituksista
illatiivi	ohitukseen	ohituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ohituksella	ohituksilla
ablatiivi	ohitukselta	ohituksilta
allatiivi	ohitukselle	ohituksille
muut sijamuodot
essiivi	ohituksena	ohituksina
translatiivi	ohitukseksi	ohituksiksi
abessiivi	ohituksetta	ohituksitta
instruktiivi	–	ohituksin
komitatiivi	–	ohituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ohitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ohitus-

Etymologia

verbi ohittaa (heikko vartalo ohita- ) + johdin -us

Käännökset

1. ohittaminen

englanti: bypass, overtaking

turkki: sollama

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

ohituskaista, ohituskielto, ohituskirurgia, ohituskolari, ohitusleikkaus, ohitusnäkemä, ohituspyyntö, ohitustie, ohitustilanne

Aiheesta muualla

• ohitus Kielitoimiston sanakirjassa