ohjaava

Suomi

Verbi

ohjaava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ohjata

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ohjaava	ohjaavat
genetiivi	ohjaavan	ohjaavien (ohjaavain)
partitiivi	ohjaavaa	ohjaavia
akkusatiivi	ohjaava; ohjaavan	ohjaavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ohjaavassa	ohjaavissa
elatiivi	ohjaavasta	ohjaavista
illatiivi	ohjaavaan	ohjaaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ohjaavalla	ohjaavilla
ablatiivi	ohjaavalta	ohjaavilta
allatiivi	ohjaavalle	ohjaaville
muut sijamuodot
essiivi	ohjaavana	ohjaavina
translatiivi	ohjaavaksi	ohjaaviksi
abessiivi	ohjaavatta	ohjaavitta
instruktiivi	–	ohjaavin
komitatiivi	–	ohjaavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ohjaava-
vahva vartalo	ohjaava-
konsonantti- vartalo	-