oire

Suomi

Substantiivi

oire (48)

Katso artikkeli Oire Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä ilmentymä t. merkki, indikaatio terveydentilasta, tunnusmerkki

Ääntäminen

• IPA: /ˈoi̯reˣ/
• tavutus: oi‧re

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oire	oireet
genetiivi	oireen	oireiden oireitten
partitiivi	oiretta	oireita
akkusatiivi	oire; oireen	oireet
sisäpaikallissijat
inessiivi	oireessa	oireissa
elatiivi	oireesta	oireista
illatiivi	oireeseen	oireisiin oireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oireella	oireilla
ablatiivi	oireelta	oireilta
allatiivi	oireelle	oireille
muut sijamuodot
essiivi	oireena	oireina
translatiivi	oireeksi	oireiksi
abessiivi	oireetta	oireitta
instruktiivi	–	oirein
komitatiivi	–	oireine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	oiree-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	oiret-

Käännökset

1. enteellinen merkki sairaudesta tai taudista, taudin tunnistamiseen käytettävä merkki, tunnusmerkki

englanti: symptom espanja: síntoma m. hollanti: symptoom n. italia: sintomo m. katalaani: símptoma ranska: symptôme m.

ruotsi: symptom, symtom saksa: Symptom n. tšekki: příznak m. turkki: semptom, belirti venäjä: предвестие, признак, симптом

Liittyvät sanat

indikaatio, oireilu, oireisto

Johdokset

• adjektiivit: oireellinen, oireeton, oireinen
• substantiivit: oireisto
• verbit: oirehtia, oireilla

Yhdyssanat

abstinenssioire, ensioire, iho-oire, monioireinen, myrkytysoire, oirearvo, oireenmukainen, oireyhtymä, stressioire, tic-oire, varhaisoire, vieroitusoire, yleisoire

Aiheesta muualla

• oire Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 3302 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa