ojitus

Katso artikkeli Ojitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ojitus (39)

1. ojittaminen, sen tulos

Ääntäminen

• IPA: /ˈojit̪us/
• tavutus: o‧ji‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ojitus	ojitukset
genetiivi	ojituksen	ojitusten ojituksien
partitiivi	ojitusta	ojituksia
akkusatiivi	ojitus; ojituksen	ojitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	ojituksessa	ojituksissa
elatiivi	ojituksesta	ojituksista
illatiivi	ojitukseen	ojituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ojituksella	ojituksilla
ablatiivi	ojitukselta	ojituksilta
allatiivi	ojitukselle	ojituksille
muut sijamuodot
essiivi	ojituksena	ojituksina
translatiivi	ojitukseksi	ojituksiksi
abessiivi	ojituksetta	ojituksitta
instruktiivi	–	ojituksin
komitatiivi	–	ojituksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ojitukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ojitus-

Etymologia

verbi ojittaa (heikko vartalo ojita- ) + johdin -us

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• metsäojitus, salaojitus, suonojitus

Aiheesta muualla

• ojitus Kielitoimiston sanakirjassa
• ojitus Tieteen termipankissa