oksi

Suomi

Substantiivi

oksi (29) tai (31)

1. (vanhentunut) karhu

Taivutus

Sanaa voidaan taivuttaa kahdessa deklinaatiossa, harvemmin käytetyssä ensimmäisessä (29) yks. genetiivi on oksen, tavallisemmassa jälkimmäisessä (31) se on ohden.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oksi	okset
genetiivi	oksen	osten oksien
partitiivi	osta	oksia
akkusatiivi	oksi; oksen	okset
sisäpaikallissijat
inessiivi	oksessa	oksissa
elatiivi	oksesta	oksista
illatiivi	okseen	oksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oksella	oksilla
ablatiivi	okselta	oksilta
allatiivi	okselle	oksille
muut sijamuodot
essiivi	oksena	oksina
translatiivi	okseksi	oksiksi
abessiivi	oksetta	oksitta
instruktiivi	–	oksin
komitatiivi	–	oksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	okse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	os-

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oksi	ohdet
genetiivi	ohden	oksien
partitiivi	ohta	oksia
akkusatiivi	oksi; ohden	ohdet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ohdessa	oksissa
elatiivi	ohdesta	oksista
illatiivi	ohteen	oksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ohdella	oksilla
ablatiivi	ohdelta	oksilta
allatiivi	ohdelle	oksille
muut sijamuodot
essiivi	ohtena	oksina
translatiivi	ohdeksi	oksiksi
abessiivi	ohdetta	oksitta
instruktiivi	–	oksin
komitatiivi	–	oksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ohde-
vahva vartalo	ohte-
konsonantti- vartalo	oh-

Etymologia

sukua liivin sanalle okš 'karhu'

Verbi

oksi

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä oksia
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä oksia
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä oksia
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä oksia