oksiminen

Suomi

Substantiivi

oksiminen (38)

1. teonnimi verbistä oksia

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oksiminen	oksimiset
genetiivi	oksimisen	oksimisten oksimisien
partitiivi	oksimista	oksimisia
akkusatiivi	oksiminen; oksimisen	oksimiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	oksimisessa	oksimisissa
elatiivi	oksimisesta	oksimisista
illatiivi	oksimiseen	oksimisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oksimisella	oksimisilla
ablatiivi	oksimiselta	oksimisilta
allatiivi	oksimiselle	oksimisille
muut sijamuodot
essiivi	oksimisena (oksimisna)	oksimisina
translatiivi	oksimiseksi	oksimisiksi
abessiivi	oksimisetta	oksimisitta
instruktiivi	–	oksimisin
komitatiivi	–	oksimisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	oksimise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	oksimis-

Etymologia

• verbi oksia + johdin -minen