olento

Suomi

Substantiivi

olento (1-J)

1. erillinen elävä olio t. kuvitteellinen hahmo
2. (kielitiede, harvinainen) essiivi

Ääntäminen

• IPA: /ˈo.len.t̪o/
• tavutus: o‧len‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	olento	olennot
genetiivi	olennon	olentojen
partitiivi	olentoa	olentoja
akkusatiivi	olento; olennon	olennot
sisäpaikallissijat
inessiivi	olennossa	olennoissa
elatiivi	olennosta	olennoista
illatiivi	olentoon	olentoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	olennolla	olennoilla
ablatiivi	olennolta	olennoilta
allatiivi	olennolle	olennoille
muut sijamuodot
essiivi	olentona	olentoina
translatiivi	olennoksi	olennoiksi
abessiivi	olennotta	olennoitta
instruktiivi	–	olennoin
komitatiivi	–	olentoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	olenno-
vahva vartalo	olento-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi olla (vokaalivartalo ole- ) + johdin -nto

Käännökset

1. erillinen elävä olio

englanti: being, creature espanja: ser kroatia: biće n. ranska: être m.

ruotsi: varelse saksa: Wesen n., Geschöpf n. serbia: biće, биће n. venäjä: существо

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

avaruusolento, henkiolento, ihmeolento, ihmisolento, kaksoisolento, satuolento, sisäolento, taruolento, ulko-olento, uskomusolento

Aiheesta muualla

• olento Kielitoimiston sanakirjassa