oleva

Suomi

Adjektiivi

oleva

1. sellainen, joka on parhaillaan, joka ilmenee

   Olevat olot ovat kestämättömät.

2. todellinen, tosiasiallinen selvennä

Ääntäminen

• IPA: /ˈoleʋɑ/
• tavutus: o‧le‧va

Etymologia

• 1. partisiippi verbistä olla (akt.)

Käännökset

1. sellainen, joka on olemassa parhaillaan

espanja: existente, presente

ruotsi: förhandvarande

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: olevainen, olevaisuus

Yhdyssanat ja sanaliitot

alla oleva, kyseessä oleva, olevainen, poissaoleva, puheena oleva, tosioleva, yllä oleva

Aiheesta muualla

• oleva Kielitoimiston sanakirjassa
• oleva Tieteen termipankissa

Verbi

oleva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä olla

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oleva	olevat
genetiivi	olevan	olevien (olevain)
partitiivi	olevaa	olevia
akkusatiivi	oleva; olevan	olevat
sisäpaikallissijat
inessiivi	olevassa	olevissa
elatiivi	olevasta	olevista
illatiivi	olevaan	oleviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	olevalla	olevilla
ablatiivi	olevalta	olevilta
allatiivi	olevalle	oleville
muut sijamuodot
essiivi	olevana	olevina
translatiivi	olevaksi	oleviksi
abessiivi	olevatta	olevitta
instruktiivi	–	olevin
komitatiivi	–	olevine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	oleva-
vahva vartalo	oleva-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

• Verbimuodon kanssa käytetään hyvin paljon toisen verbin passiivin partisiipin preesensin monikon inessiivi- tai adessiivimuotoa, millä ilmaistaan, että jokin voi olla tekemisen kohde.

selitettävissä ~ 'jonka voi selittää'

saatavilla ~ 'jonka voi saada'