omia

Suomi

Adjektiivi

omia

1. monikon partitiivimuoto sanasta oma

Verbi

omia (61) (taivutus[luo])

1. ottaa toiselta tai muilta jotakin itselleen ja pitää se, kieltää muilta jonkin käyttö, myös varastaa julkista omaisuutta
2. (kuvaannollisesti) ottaa omakseen, myös pitää läänityksenään

   puolueet ovat omineet toistensa ideologisia tavoitteita

Ääntäminen

• IPA: /ˈomiɑˣ/
• tavutus: o‧mi‧a

Etymologia

faktiivijohdos sanasta oma (vartalo om|a- + pääte -ia)^[1]

Käännökset

1. ottaa toiselta tai muilta jotakin itselleen ja pitää se

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• hybris

Johdokset

• substantiivit: omiminen

Aiheesta muualla

• omia Kielitoimiston sanakirjassa