ompele

Suomi

Substantiivi

ompele (49)

1. ommel-sanan rinnakkaismuoto

Ääntäminen

• IPA: /ˈompeleˣ/
• tavutus: om‧pe‧le

Taivutus

• Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ompel ompele	ompelet ompeleet
genetiivi	ompelen ompeleen	ompelten ompelien ompeleiden ompeleitten
partitiivi	ompelta ompeletta	ompelia ompeleita
akkusatiivi	ompel ompele; ompelen ompeleen	ompelet ompeleet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ompelessa ompeleessa	ompelissa ompeleissa
elatiivi	ompelesta ompeleesta	ompelista ompeleista
illatiivi	ompeleen ompeleeseen	ompeliin ompeleisiin ompeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ompelella ompeleella	ompelilla ompeleilla
ablatiivi	ompelelta ompeleelta	ompelilta ompeleilta
allatiivi	ompelelle ompeleelle	ompelille ompeleille
muut sijamuodot
essiivi	ompelena ompeleena (ompelna)	ompelina ompeleina
translatiivi	ompeleksi ompeleeksi	ompeliksi ompeleiksi
abessiivi	ompeletta ompeleetta	ompelitta ompeleitta
instruktiivi	–	ompelin ompelein
komitatiivi	–	ompeleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ompele-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	ompel-

Aiheesta muualla

• ompele Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1196 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

ompele

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä ommella
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ommella
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä ommella