ompelija

Suomi

Substantiivi

ompelija (12)

1. henkilö, joka ompelee (työkseen)

Ääntäminen

• IPA: /ˈompeˌlijɑ/
• tavutus: om‧pe‧li‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ompelija	ompelijat
genetiivi	ompelijan	ompelijoiden ompelijoitten (ompelijain)
partitiivi	ompelijaa	ompelijoita
akkusatiivi	ompelija; ompelijan	ompelijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ompelijassa	ompelijoissa
elatiivi	ompelijasta	ompelijoista
illatiivi	ompelijaan	ompelijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ompelijalla	ompelijoilla
ablatiivi	ompelijalta	ompelijoilta
allatiivi	ompelijalle	ompelijoille
muut sijamuodot
essiivi	ompelijana	ompelijoina
translatiivi	ompelijaksi	ompelijoiksi
abessiivi	ompelijatta	ompelijoitta
instruktiivi	–	ompelijoin
komitatiivi	–	ompelijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ompelija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi ommella ((vahva) vokaalivartalo ompele- → j:n edellä ompeli-) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka ompelee (työkseen)

unkari: varrónő f.

Liittyvät sanat

• opelijatar
• ompelimo
• ompelu

Yhdyssanat

koruompelija, purjeompelija

Aiheesta muualla

• ompelija Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 230, 1196 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa